Ranskan ja Espanjan rajalla, Pyreneiden kupeessa sijaitseva kääpiövaltio Andorra oli minulle aiemmin tuttu vain talvisesta tarjonnastaan. Kesäkuun lopun vierailun suurimman mielenkiinnon kohteena oli Pal Arinsalin bike park.
Reissuun lähdin Youtravelin pakettimatkalaisena, joskin ryhmän ainoana ketjun pyörittäjänä. Mukaan otin oman pyörän, luottosoturini Ghost En AL Full Partyn, jonka rahti molempiin suuntiin maksoi Finnairilla noin 160 euroa. Barcelonan lentokentältä linja-automatka Andorraan kestää kesällä viikonloppuna aamupäivästä noin kolme tuntia. Aika on suunnilleen sama, mikäli kohdetta lähestyy Ranskan puolelta Toulousen kentältä käsin.
Kääpiövaltio on käytännössä kaksi laaksoa, joten liki kaikki rakennukset ovat jollain tavoin vuoren rinteessä. Jokainen talo on suunniteltu kulloisellekin tontille, joten arkkitehtuurissa riittää äimisteltävää. Takavuosien valtava rekkaralli Espanjan ja Ranskan välillä on nykyään ohjattu vuoren läpi vieviin tunneleihin, joten liikennekaaos on enää vain muisto. Liikennettä piisaa edelleen, mutta sen etenemistä voi pitää jouhevana. Merkittävä syy vilkkaaseen liikenteeseen löytyy paikallisesta arvonlisäverosta, joka on vain 4,5%. Rajakauppa pitää kääpiövaltion vilkkaana ja varakkaana, eritoten pääkaupunki Andorra La Vallen.
Nautinnolista ajoa
Andorran hiihtokeskukset ovat nykyään saman omistajan, Grandvalira Resortsin omistuksessa. Omistajat tekevät keskusten välillä pientä profilointia, jotta niihin saataisiin erilaisia asiakkaita. Grandvaliran vuorille on rakennettu ja rakennettaan lisää sähköpyörille soveltuvaa reitistöä latauspisteineen. Ennen Val Nordina tunnetun Pal ja Arinsal kylien ympärillä on panostettu enemmän alamäki- ja maastopyöräilyyn sekä gravel- ja maantiepyöräilyyn. Maantiepyöräilijöitä hemmotellaan mm. sulkemalla tiettyjä tieosuuksia, jotta spandex-sukkulat saavat treenata turvallisesti.
Kuten mainittua pääkohteeni oli Pal Arinsalin bike park. Majoitustaajamana toimi La Massana (1 230m), josta nousee gondoli ylös Mountain Park (1900 m) alueelle, jossa sijaitsee varsinainen bike parkin keskus. Siellä on myös paljon perheille suunnattuja aktiviteetteja, kuten pomppulinnoja ja hyppypatja.
Bike parkissa on hyviä pakettitarjouksia. Alkukesästä sillä on esimerkiksi kahden päivän hissiliput ja kaksi arkiyötä hotellissa hintaan 106 euroa! Tai kahden päivän hissilippu rinneravintolalounaiden kera 84 euroa.
La Massana gondolin yläasemalta voi lähteä takaisin kylälle tai jatkaa matkaa ylemmäs bike parkiin. Vajaan kilometrin reittejä La Serra II tuolihissille on useita, vihreistä punaisiin. Yläasemalla (2 052 m) voi lähteä alaspäin Mountain Parkiin tai El Cubil tuolihissille. El Cubilin (2 364 m) huipulta avautuu reitit El Cubilin ala-asemalle tai La Serran yläasemalle. Reittejä ei ole mittaamattomasti, mutta niiden pituuden ansiosta ajettavaa riitti mainiosti neljäksi ajopäiväksi. Musta World Cup -reitti oli suljettu ja sivusta katsottuna reittin hyppyreiden koko oli sitä luokkaa, että ajamatta olisi jäänyt muutoinkin.
Reitit olivat hyvässä kunnossa, joskin osa pinnoista oli aika karua liuskekiveä. Andorran kallio ja kivi on hyvin teräväreunaista, joten oli suoranainen ihme, että selvisin reissusta ilman rengasrikkoa.
Rakennetut reitit ovat hyvin suunniteltuja ja opastettuja. Chicken linet oli selkeästi merkitty ja väriluokitteluihin pystyi hyvin luottamaan. Pal Arinsalissa sai keskittyä tärkeimpään, ajamiseen. Muutaman reitin loppu oli tylsää suoraa ajoa huoltotietä pitkin.
Suurimman haasteen härmäläiselle toi kanssa-ajajat. He ajoivat usein suurissa ryhmissä joiden ajotapaa voi luonnehtia arvaamattomaksi. Paras keino vältellä ryhmiä oli ajaa punaisia reittejä.
Ajomuoti oli erilaista kuin pohjolassa. Mitä värikkäämpää ja mitä enemmän logoja, sen muodikkaammalta ajaja näytti, ainakin omasta mielestään. Ajovermeet olivat pääsääntöisesti ”viimeisen päälle” ja useimmilla alla oli DH-pyörät. Keskimääräinen ajotaito oli yllättävän kehno. Mikäli pärjää suomalaisessa bike parkissa sujuvasti, voi lähteä luottavaisena Andorraan ajamaan. Ranteet kyllä muistuttavat, että reittien mitta on moninkertainen suomalaisiin verrattuna. Pal Arinsalissa saa ajettua ylhäältä (2 364 m) suoraan kylälle (1230 m) reilu 7 km reitin, jonka ajoin aina ajopäivän päätteeksi. Muutoin päivän ajot sujuivat ylemmällä sijaitsevia parin-kolmen kilometrin reittejä hyödyntäen.
Luovaa ratkaisukykyä
Vaihtelevat kelit toivat lisähaasteita ajopäiviin. Rankkasateet veivät paikoin pintoja, mutta niitä paikkailtiin rivakasti. Alueen yli kulkenut ukkosrintama aiheutti jonkinmoisen vaurion La Serra II tuolihissille, mutta se korvattiin nopeasti pickup ja pikkubussikyydillä. Seuraavana päivänä hissi toimi normaalisti. Pysähdyin paikoin kuvaamaan ajoa tai maisemia. Samalla huomasin kuinka moni välimerellinen kuski puhui itsekseen ajaessaan. Ohi ajaessaan moni pulpatti rallikartturin tyyliin, liekö selostaneet itselleen tulevia ajolinjoja?
Pyörä kuntoon vähällä rahalla
Jarrupalojeni elinkaari päättyi reissun aikana. Menin lähimpään pyöräliikkeeseen (Couloir Andorra)kyselemään löytyisikö sopiva jarrupaloja, jotka voisin vaihtaa hotellin pyörähuoltotiloissa. Siistin kaupan herrasmies pyysi tuomaan pyörän sisään. Jarrupalat vaihtuivat 15 minuutissa 31 euron hintaan. Sisältäen työt ja palat eteen ja taakse! Jarrujen ilmaamiseen ei kuulemma ollut tarvetta. Huokean hinnan taustalta löytyy Andorran 4,5% arvonlisävero sekä opastuttuni, jonka kaverit saavat kuulemma aina erityisen alennuksen.
Paikallinen autopesula oli myös huomioinut pyöräilijät. Autopaikan keskellä on kolo renkaalle, johon saa pyörän parkkiin. Kolikko painepesuriin ja pyörää huuhtelemaan. Myös hotellin parkkihallissa oli maksuton painepesuri, sekä huoltopiste yllättävän monipuolisilla työkaluilla.
Hotellissa oli huolehdittu myös pyörien säilytyksestä. Sänkyjä oli liikutettu siten, että pyörälle jäi tilaa sängyn viereen. Mikäli ei halunnut nukkua pyörän vieressä autohallissa pesupaikan vieressä oli erillisellä lukolla varustettu häkkivarasto, jossa pyörä vielä laitettiin vaijerilukolla telineeseen kiinni. Silmämääräisesti kurapyöräilijät luottivat häkkivarastoon ja kiiruspyöräilijät ottivat pyörän huoneeseensa.
La Massana hengittää pyöräilyä
La Massaanan kaduilla pyöräily näkyi monin eri tavoin. Katuun oli maalattu pyörille omat kaistat, pyöräsomisteineen ja kukkaistutukset olivat pyörien ympärillä. Lisäksi vaikka hotellihuoneen pyöräilyyn liittyvät lukulamput, kuvat ja maalaukset lisäsivät pyöräkylän tunnelmaa. La Massanassa Hotel Mágic oli oikein oiva majapaikka. Sijainti oli erittäin keskeinen, aamupala sekä päivällinen olivat oikein käypäiset. Erittäin kiinnostava majapaikka on myös Font Andorra Hostel, joka sijaitsee gondolin ala-aseman kanssa samassa rakennuksessa! Lisäksi talon kyljessä on pyöräbaari, jossa oli mukava ryystää jälkiajosumpit.
Andorraa voi suositella alamäkipyöräilyn harrastajille. Aloittelijoille on hyvät puitteet, ja mikäli ne käyvät liian helpoiksi voi siirtyä isojen mäkien vihreille reiteille. Taivaan tavoittelijoiden mustat reitit olivat suljetut, mutta kisareiteille on oma reittiryhmä, joten niidenkin voisi olettaa olevat hyvässä kuosissa.
Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu käypäistä. Pientä haastetta tuli paikallisten kielitaidon johdosta, sillä itse en osaa espanjaa enkä ranskaa, eikä Andorrassa kaikki osaa englantia. Kielimuurin johdosta myös verkostoituminen paikallisten kuskien kanssa jäi aika ohueksi, suorastaan olemattomaksi. Naisoletettujen kuskien määrä bike parkissa oli huomattavan vähäinen Suomeen verrattuna.
Vaikka suurin osa Pal Arinsalin reiteillä kulkeneista konkeleista oli DH-pyöriä, pärjäsin omalla endurollani mainiosti. Myös nykytiedoillani ottaisin oman pyörän reissuun mukaan. Vuokraamojen hinnoittelu on aika maltillista, joten jokainen joutuu tekemään oman valintansa oman ja vuokrapyörän välillä. Jos jotain otan ensi kerralla, sillä aion mennä Andorraan uudestaankin, Suomesta mukaan on ajokaveri.
Alussa kirjoitin, että Andorran reissuni pääkohteeni oli Pal Arinsalin bike park, mutta kävin myös ajamassa maastopyöräreiteillä, Cirque Du Soleilin sekä vähän patikoimassakin. Niistä seuraavassa blogissa.
