Järvsö bike parkissa on moni asia kohdallaan

Viime syksynä Turusta lähtenyt Silja Linen iltalautta rantautui aamuvarhaisella Kappelskärin satamaan, josta oli reilu 300 kilometrin ja kaasujalan painavuudesta riippuen vajaan neljän tunnin ajo Järvsöhön. Järvsössä sijaitsee paljon puhuttu ja kehuttu bike park.

Suurin osa matkasta taittuu hyväkuntoista moottoritietä pitkin. Ajovauhdista riipumatta perille päästyä edessä oli liki täysi alamäkiajopäivä!

Parkkipaikalle päästyä näky ei vastaan paikasta kuultuja ennakkohehkutuksia. Kaksi tuolihissiä, joista toinen on vielä aika vanhanaikainen. Ensimmäinen poikkeava havainto kotimaisiin keskuksiin nähden oli heti parkkipaikan edustalla, jossa on pyöränhuoltokontti. Pienestä merikontista löytyy kaksi huoltotelinettä, kompressori sekä hyvä valikoima laadukkaita työkaluja, myös erikoistyökaluja. Paikassa voi osaava ajaja tehdä pyöräänsä keskiraskaan remontin. Ajatus siitä, että tämä ei toimisi Suomessa nousee mieleen. Työkalut olisivat pöllitty ensimmäisen päivän jälkeen.

Päivän hissilipun lunastaminen kulutti tilin saldoa vajaa 35 euroa, ostotapahtuma oli joutuisa ja se sisälsi ylitsevuotavan iloisen palvelun. Kruunun kurssi on vähän heikentynyt viime syksyn jälkeen. Lippua ostaessa ennätti luomaan silmäyksen vuokraamon ja myymälän tarjontaan. Laadukasta rompetta tyylikkäästi esille laitettuna. Huoltopalveluna saa nopeasti mm. iskunvaimentimien huoltoja. Vuokrapyörät vaikuttivat uudehkoilta ja pihalla oli runsaasti pyörätelineitä.

Rivakkaa hissitoimintaa

Neljän hengen tuolihissille johdattaa musiikkifestareilta tuttu metalliaitapolku. Festarifiilistä nostaa kaiuttimista raikaava Europen Final Countdown. Hissiaseman vieressä on vesipiste sekä hyllykkö, johon voi oman juomapullonsa jättää ajon ajaksi. Pieni, mutta mukava lisäpalvelu.

Ajajat pakkautuvat aitaukseen sulassa sovussa leppoisasti rupatelleen. Hissiin noustaan siten, että etupyörä nostetaan koukkuun ja sitten otetaan muutama rivakka askel hissin etupuolelle ja istutaan kyytiin. Ylhäällä sama rituaali päinvastaisessa järjestyksessä. Alkuun vaatii vähän totuttelua, mutta kolmannella nousulla homma sujuu kitkatta. Lyhyellä kuskilla pyörän nostaminen tuottaa haasteita, mutta hissihenkilöstö auttaa tarvittaessa.

Alueella on myös kolmaskin hissi. Mattohissin ympärille oltiin rakentamassa aluetta vasta-alkajille, mutta se oli vierailun aikana vielä työn alla.

Reittejä valittavaksi

220 metriä lähtötasoa korkeammalla pilvi ehkäisee maisemien katselemisen. Reittikartta viestii 22 alamäkireitin valikoimasta. Reitit ovat osin kalliopintaisia ja osin hiekkapintaista. Reittien pintamaata ei tarvitse tuoda mistään, vaan luonto on suonut alueelle oivaa hiekkamaata bike park -reittien tekemiseksi.

Vihreät reitit olivat erittäin helppoja, mutta paikoin kehnosti opastettuja. Rinteiden luokitus on loogista ja niihin voi luottaa. Kaikkia obstaakkeleita tai risteyksiä ei oltu merkitty, joten reitteihin kannattaa tutustua huolella etukäteen ennen vauhdilla ajamista. Reittien lähtöjä ylhäältä on vain muutama, josta ne pian jakaantuvat useammaksi reititksi. Lopussa taas reitit yhdistyvät ennen ala-asemalle saapumista. Varsinkin lähdössä oli paikoin pientä ruuhkaa.

Hyppyreiden ja bermien muodot olivat huolella viimeisteltyjä ja niitä oli erittäin jouheva ajaa. Reitit olivat erinomaisessa kunnossa ja useissa kohdissa reitillä oli useampia ajolinjavaihtoehtoja.

Paljon porukoita liikkeellä

Silmiinpistävä ero suomalaisiin bike park kävijöihin oli sekalaisten työ- ja kaveriporukoiden ajopäivät. Ajamassa oli isoja ryhmiä, jotka olivat viettämässä elämyspäivää. Osalla ryhmien jäsenistä ei ollut aiempaa kokemusta hissipyöräilystä. Nämä ryhmät täyttivät upeasti yläaseman pienen tasanteen ja sinne johtavan kulkurampin, aiheuttaen pienelläkin porukalla isoja ruuhkia. Myös reiteillä nämä ryhmät saattoivat käyttäytyä poikkeavasti esimerkiksi päivystämällä kuvakulmia sinisten reittien hyppyreiden alla. Suomalaisen bike patrol -kulttuurin rantautumiselle Suomenlahden länsipuolelle olisi tarvetta.

Muutoinkin ajajakaarti oli monipuolinen. Nuorimmat kuskit olivat alakouluikäisiä ja vanhimmat jo eläkeläisiä. Mieleenpainunein kuski oli vanhempi herrasmies, joka Valtran haalareista päätellen oli saapunut suoraan traktorin pukilta alämäkeä ajamaan. Kumisaappaat jalassa partaukko päästeli ihan kelpo vauhtia modernilla täysjoustopyörällä ja ala-asemalla hän aina diskuteerasi tovin ihmisten kanssa jatkaen jälleen ajoaan. Ruotsissa on selkeästi laajempi hissipyöräilykulttuuri, eikä lajilla ole samanlaista extreme-imagoa kuin Suomessa.

Mutkaton majoitus

Noin 100 metrin päässä hissin ala-asemasta sijaitse JBP Hotell, jossa on 32 13 neliön huonetta. Huonetta voi luonnehtia pelkistetyksi, mutta ajopäivän jälkeiseksi makuupaikaksi se on oikein passeli. Huoneessa on nirkoiset säilytys- ja kuivaustilat, joten kostean ajopäivän jälkeen eri paikkoihin ripustetut vermeet somistivat huonetta. Pyöräilytunnelmaa kohotti eturattaasta tehty oven huoneen numero, varastohuoneen avaimenperä oli muokattu ulkorenkaasta ja seinällä oli upeita pyöräilykuvia.

Rinneravintola parhaasta päästä

Hotellin yhteydessä oleva ravintola toimi rivakasti ja tilaukset toimitettiin nopeasti. Menu oli aika suppea, mutta riittävä. Turhaa ajoaikaa ei kulunut ruuan odotteluun. Kun asiakas poistui pöydästä, pöydät siivottiin vikkelästi ja seuraavat asiakkaat pääsivät siisteihin pöytiin.

Tila on viihtyisä, täynnä harkittua huolimattomuutta. Ravintolan yhteydessä on vintage-tuotteiden myyntiä ja myyntiartikkeleita on ripoteltu pitkin sisätiloja. Lounaalla on hyvä alkusalaatti ja ruuan raaka-aineet vaikuttivat laadukkailta. Illalla valoa vähennetään ja paikka muuttuu illallisravintolaksi, joka palvelee iltamyöhään saakka.

Tarjoiltu eväs oli maistuvaa, kauniisti esille laitettua ja menussa oli muutakin kuin rasvakeittimellä lämmitettyä ruokaa. Ja vielä ihan kohtuulliseen hintaan!

Huikeat maastopyöräilymahdollisuudet

Bike Parkin läheisyydessä on myös huolella viimeisteltyjä eri mittaisia, eri vaatimustason maastopyöräreittejä Cycla Järvsö nimikkeellä. Reitit jäivät tällä vierailulla kokematta, mutta pikavilkaisulla, nettisivujen ja kavereiden hehkutusten perusteella kyseinen alue on maastopyöräparatiisi. Reittipassi maksaa noin 10 euroa.

Viimeisen tunnin kirous

Ajopäivä päättyi vähän ennenaikaisesti, kun kumpikin ylhäältä lähtenyt reitti oli suljettu onnettomuuksien johdosta. Sivusta katsojista päätellen kyseessä oli jonkun ryhmän jäseniä, jotka olivat valitettavasti itseänsä kolhineet. Vajaa 100 metriä metsässä taluttamista onnettomuuspaikan ohi, jonka jälkeen ajo jatkui, tosin vähän alakuloisissa tunnelmissa. Alas päästyä pyörän pesuun, siihen on varattu kuusi pesupaikkaa. Se on aika vähän Järvsön kävijämääriin nähden. Tihkusateessa kehnoissa fiiliksissä oman vuoron odottaminen tuntui ikuisuudelta.

Kaksi erinomaista ajopäivää takana. Aamuyöstä alkanut paluumatka sujui hotellin eväspussia ajon aikana tyhjennellen. Aamulla auto Silja Linen Kappelskäristä lähtevälle aamulautalle. Auto laivaan, mies hyttiin ja pää tyynylle. Ajatukset palaavat toviksi menneeseen reissuun.

Järvsjössä ei ole mitään hämmentävän ihmeellistä, mutta pieniin viihtyvyyttä lisääviin tekijöihin on kiinnitetty paljon huomiota. Leppoisa tunnelma, hyväkuntoiset ja jouhevat reitit sekä hyvät oheispalvelut. Alamäkiajajan on Järvsössä hyvä olla.