Olin rahtusen hauraalla jäällä, kun kutsuttiin tekemään Moonbikesin testiajoa. Kyseessä on ranskalainen lumiskootteri, jossa on saksalaisen Boschin teknologia. Sähkömoottorilla varustetun lumikiitimen ilmoitettu huippunopeus on 42km/h.
Sähkölaite ja talvi ovat yhdistelmä, joka kaltaisessani vanhanliiton kaverissa herättää vahvoja epäluuloja. Moonbikesille luvataan tehoakun myötä kolmen tunnin ajoaika. Akkukotelo on lämmitetty, jonka johdosta toimintasäteen kerrotaan pysyvän lähellä luvattua myös kipakammassakin pakkasessa.
Boschin moottorin teho on 3 KW ja vääntöä henkilöautomaiset 170Nm. Painoa tehoakun kera on reilut 90 kg. Aparaatin ilmoitetaan kykenevän operoivan 30 sentin puuterilumessa ja nousevan 22 asteen (40%) hoidettua rinnettä ylös. Mainioita lukuja, joiden todenperäisyyteen pääsin tarrautumaan ajamalla huhtikuussa Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskuksen viereisellä hiekkamontulla sekä Levin ja Sallan rinteillä sekä niiden vierustoilla.
Mainosviestin väitteet testissä
Moonbikesissä on vain tarvittava määrä hallintalaitteita. Samanlainen kaasukahva kuin moottorikelkoissa sekä jarrukahva. Moottorin lähtötehoa ja käyttäytymistä voi säätää ohjaustangon keskellä olevasta boksista.
Kahva pohjaan ja menoksi. Laite lähtee matkaan jouhevan rivakasti. Ääni puuttuu! Jotenkin kokemus jäi vajaaksi, kun vauhtia on, mutta ei moottorin murinaa. Moobikesin tela on 25 senttiä leveä, joka tekee kallistuksiin pienen kulman. Aluksi ei meinaa uskaltaa kallistaa riittävästi, mutta noin 15 minuutin ajelun jälkeen ”pykälän” kanssa tuli mainosti toimeen. Kiiturin hallinta helpottuu, kun siihen saa vähän vauhtia. Kävelyvauhdissa laite haluaa puskea, eikä etusuksi meinaa ohjatua haluttuun suuntaan.
Alkutotuttelun ja -hämmästelyn jälkeen alkaa nautinto! Halu ajaa töyssyjen yli sekä kurvitella kasvaa liki hallitsemattomaksi. Moonbikesin hallinta on pehmeäpintaisella lumella erittäin helppoa. Luvattu toimintakyky 30 sentin puuterissa jää vähän arveluttamaan, sillä keväisessä raskaassa, mutta upottavassa lumessa ylämäkeen ajettaessa tela lähti vähän kaivamaan, mutta lopetti työnsä hetimiten. Ilmeisimmin kyseessä oli jostain suojausjärjestelmästä, joka ehkäisee sutimista. Suojausta voi varmaan säätää, mutten selvittänyt asiaa sen enempää. Muutaman kierroksen sutaisun salliminen lisäisi varmasti etenemiskykyä pehmeissä ylämäissä. Sallan eturinteen ja Levin (nro8) hissilinjojen kiipeäminen ei tuottanut Moonbikesille ongelmia. Levillä nousu tapahtui vielä kyytiläisen kera, jolloin kokonaispaino ylitti ilmoitetun maksimikuorman 120 kilon.
Äänettömyys ihmetyttää
Laitteen äänettömyys jaksoi ihmetyttää aina ajaessa. Toisten ajajien kanssa pystyi juttelemaan ajon aikana, eikä päälle tarvinnut pukea mitään erityistä kelkkahaalaria, kun bensaroiskeita tai pakokaasuja ei ollut ilmoilla.
Moonbikesillä ajaessa huomasi hymyilevänsä koko ajan, eli hauskuutta se ainakin tarjosi.
Laitteesta on myös iloa ammattilaisille. Voisin kuvitella, että yritysten tyhy-ryhmille laite toisi nautinnollisia ajoja, joskin täysin koordinaatiota ja lumituntumaa vaille oleva henkilö ei tämän kanssa pärjää. Myös hiihtokeskusten siirtymävälineeksi Moonbikes soveltuu, ainakin useammissa tarpeissa.
Ekologisuus, helppokäyttöisyys ja äänettömyys ovat Moonbikesin valtteja. Testien perusteella luvattu kolmen tunnin ajoaika pitää aika hyvin paikkansa. Koeajojen aikaan Hyvinkäällä oli muutama aste lämmintä ja Lapissa muutama pakkasaste. Rapsakan pakkasen ajot jäivät tulevalle talvelle.
