Viime keväänä, huhtikuun lopulla olin matkanjohtajana Youtravelin Kilpisjärven skinnailua ja vapaalaskua tarjonneella reissulla. Varsinaisesta opastuksesta huolehti Lapland Guiding Ville Eskosen ja Antte Lauhamaan hahmossa. Reissun alussa käytiin Ylläksella ja Pallaksella, mutta paras pala, Kilpisjärvi oli jätetty matkan kolmeksi viimeiseksi päiväksi.
Lapin lumiturvallisuustilanne oli viime keväänä poikkeuksellisen haastava. Paksun lumivaipan alla maata vasten oli kerros ”laakerilunta”, joka oli aiheuttanut lumivyöryjä paikoissa, joissa niitä ei ole normaalisti ollut. Hangen alimmainen lumikerros oli satanut lämpimään maahan, eikä kerros ollut asettunut talven aikana. Luotto oppaisiin oli kova, eikä reissulla mitään lumiturvallisuuteen liittyviä havereita tapahtunutkaan.
Jämäkkä perehdys turvallisuuteen
Aamulla oppaamme Ville Eskonen ja Antte Lauhamaa olivat kelkkojen ja rekien kanssa vastassa. Kyytiin ei hypätty summittain, vaan aamu aloitettiin kattavalla turvaohjeistuksella. Sen ydinviesti oli, että nyt mennään oikeaan erämaahan, jossa pitää käyttäytyä fiksusti. Sen verran ponnekkaasti miehet viestinsä välittivät, että se meni ensimmäisellä kerralla perille, ihan jokaiselle.
Antte ja Ville olivat valikoineet ensimmäisen päivän kohteeksi Salmivaaran, jossa oli vielä mukavasti lunta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä tuulikaan juuri tuntunut. Nousumetrejä kertyi kerrallaan 200 – 250 metriä, ja aktiivisimmat nousivat Salmivaaralle neljä kertaa. Lumi oli oikein suksen myötäistä.
Oppaat nousivat ylös sopivan rauhallisesti, joten jokainen ennätti katselemaan muutakin kuin omien suksien kärkiä.
Iso-Jehkas ihastutti
Saanan itäpuolella on Iso-Jehkas, joka oli toisen Kilpispäivän kohteemme. Siirtymä kylältä laskutantereille vei vain reilun vartin. Päivä sujui samoilla perusasetuksilla kuin edellinenkin. Pari nousua ennen lounastaukoa. Lounaan jälkeen noustiin Iso-Jehkaselle yhdestä kolmeen kertaan laskijan voimavarojen mukaan. Kenelläkään ei ollut kiirettä kämpille, kun keli oli suoraan matkailumainoksesta. Saanan itäreuna piirsi taivaanrantaan maiseman, jota kelpasi katsella pidempäänkin.
Kuonarille puntaroivin mielin
Kolmannen Kilpisjärven laskupäivän suurimmaksi puheenaiheeksi nousi lumilautailija Antti Autin ja Jarkko-Juhani Henttosen sekä heidän filmiryhmänsä Ritnicohkkalta dokumentoima Suomen mittakaavasssa valtava lumivyöry. Onneksi vyöryn alle ei jäänyt ihmisiä. Rihdikseltä noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Guonjarvaggille, tuttavallisemmin Kuonarille, matkattiin kuitenkin hyvillä mielin oppaidemme ammattitaitoon luottaen. Kuonarin huippu kohoaa suomalaisittain huomattavaan 1060 metrin korkeuteen meren pinnasta!
Nousuja tehtiin kolme, osalle riitti yksi, kun reissun rasittama keho viestitti lepotoiveitaan. Korkeuseroa kertyi laskulle reilu 300 metriä, ja jyrkkyyttäkin oli tarjolla halukkaille vähän aiempaa enemmän. Keli helli meitä edelleen ja Antte tokaisikin:
”Saatte ihan väärän käsityksen Kilpisjärvestä, ei täällä ole aina tällaisia säitä”.
Lounaan jälkeen Antte kaivoi lumiturvakouluttajana lumeen kuopan ja havainnollisti maata vasten olevan hataran lumikerroksen.
Kun katselee Käsivarren karttaa, huomaa, että alueella on paljon korkeampiakin tuntureita kuin ne, missä kävimme laskemassa. Tarjolla olisi myös ollut jyrkempiä törmiä luisuteltaviksi. Oppaamme tekivät hienoa työtä valitessaan ryhmällemme vallitsevien olosuhteiden mukaan hyvälumiset rinteet, joiden haastavuus vastasi ryhmäläistemme nousukykyjä ja laskutaitoja. Haavereilta vältyttiin, kaikilla oli mukavia päiviä tunturissa ja läsnä oli turvallisen luonnossa liikkumisen tunne.
Kehitystä Kilpiselle
Illallistaminen Kilpisjärvellä oli haastavaa. Alueen ravintolat eivät olleet osanneet varautua keväisen Lapin vetovoimaan korona-aikana. Pahimmillaan ruokia sai odotella useammankin tunnin, joka on nälkäiselle skinnailijalle todella pitkä aika. Sääliksi kävi ravintolan työntekijöitä, jotka joutuivat puskemaan pitkää päivää vajaamiehityksellä nälkäkiukkuisten asiakkaiden keskellä. Onneksi Kilpisjärven kauppa oli osannut varautua myöhäiskevään sesonkiin, joten jotain purtavaa sentään saatiin.
Kilpisjärvellä on rakenteilla kaksi uutta hotellia, joista toisen takana on Ville Eskonen vaimonsa Margitin kanssa. Uusi noin viisi miljoonaa euroa maksava hotelli-investointi valmistuu kesällä 2022. Uusi hotelli kohentaa alueen palvelutasoa sen arvoiselle tasolle. Tähän asti Kilpisjärven majoitustarjonta on ollut peruja 70-luvun matkailubuumin ajalta. Kehittämättömyydelle on monta syytä, joista yksi on byrokratia ja toinen vähäinen sesonkikuukausien määrä. Nyt kaavoittaja on myötämielisempi ja matkailu myös Kilpisjärvellä on yhä ympärivuotisempaa.
Kilpisjärven luontokeskuksen viereen valmistuvassa hotellissa on 48 vuodepaikkaa, ravintola ja saunatilat. Olennaisena osana hotellin toimintaa ovat laadukkaat ympärivuotiset ohjelmapalvelut. Majoituksella tavoitellaan kotimaisia ja kansainvälisiä aktiivisia matkailijoita, jotka ovat kiinnostuneita arktisen alueen tuomasta hiljaisuudesta, rauhallisuudesta ja koskemattomasta luonnosta.
Yritys tarjoaa laadukkaita ohjelmapalveluita vuodenaikojen mukaan: kalastusta, pyöräilyä ja vapaalaskua. Perheyrityksessä kaikki tekee kaikkia töitä. Hotellin toimitusjohtajana toimii Margit, ja Ville vastaa enemmän ohjelmapalveluista.
Tiedän kenen puoleen käännyn, kun Kilpisjärvelle vie tieni, kesällä tai talvella.
