Makedonian luoteiskulmalla sijaitsevassa Šar-vuoristossa operoi kissahiihtoa ja skitouringia tarjoava Shar Outdoors,  joka on kuljettanut lumikissan avulla Balkanin vuorille. Suomalaisia on ennenkin näillä vuorilla nähty, ainakin Ruotsin palkkaamina Hakkapeliittoina sekä YK:n rauhanturvaajina. Heidän läsnäollessa kalisteltiin sapeleita ja kannettiin kivääriä. Nyt varusteina ovat sukset ja sauvat.

Kaukana näkyy hiihtokeskus Popova Šapkan hissitolpat, mutta muuten maisema on ihmisten rakennelmista puhdasta. Hiljaisuus kuitenkin rikkoontuu, kun laskijoita ylös kuljettava lumikissa käynnistää moottorinsa ja lähtee ajamaan alas, laskijoita noutamaan.

Nopeasti porukka kasaan

Reissusta tuli omatoiminen seuramatka. Kun lumikissaan mahtuu noin 12 laskijaa, kyselin laskukavereistani kiinnostuneita lähtijöitä, jotta saisimme ”oman” kissan. Makedonia ja Balkan selkeästi kiinnosti, sillä kavereistani löytyi nopeasti täysi kissallinen. Korona pienensi ryhmän viime hetkellä yhdeksään henkilöön. Oli mielenkiintoista nähdä, miten osa toisilleen tuntemattomia laskijoita hioutui hyväntuuliseksi yhteen puhaltavaksi ryhmäksi yhdessä illassa. Laskeminen oli kaikille reissun pääasia. 

Osa vetovoimasta johtui myös hinnoittelusta. Viiden kissahiihtopäivän reissu maksaa vajaat 1 400 euroa. Lentojen ja lentokenttätransferien kera matkan kokonaishinta jäi alle 2 000 euron. Wizz -lentoyhtiö lentää Turusta suoraan Skopjeen, josta on reilun tunnin matka Šar-vuorille, Hotelli Scarduksen pihalle. Kissahiihtopäivät alkavat hotellin edessä olevalta parkkipaikalta.

Koronan tuomien lentoperuutusten johdosta jouduimme lentämään Lufthansan pomppulennolla Bulgarian Sofiaan, josta oli kuuden tunnin matka majapaikkaan. Matkaan mahtuu myös EU:n ulkoraja, joka tarkoittaa vähän pidempää rajatarkastusta. Ruuhka-aikaan voi kestää useita tunteja, nyt siihen meni vajaa tunti kaikkine covid-tarkastuksineen.

Nostalgiaa ja rentoa meininkiä

Makedoniaan meno on paikoin paluu 90-luvulle. Mobiilinettiyhteys on penteleen kallis, ja ylipäätään yhteydet toimivat vähän sattumanvaraisesti. Hotellin Wi-fi toimi parhaiten, kun suurin osa hotellin asukkaista oli jo nukkumassa. Seuraavalla kerralla, mikäli etätöitä pitää tehdä, otan mobiilimokkulan mukaan, johon ostan balkanilaisen operaattorin prepaid-datasimmin.

Rakennukset ovat kotoisasti rempallaan, eikä listoja ole aina viimeisen päälle aseteltu paikalleen. Paikat ovat kuitenkin siistit, ei roskia eikä näkyvää likaa. Hanavettä voi juoda huoletta. Kaikki asiat toimivat myönteisessä hengessä. Mistään ei maksa liikaa, eikä asioidessa tule huijattua oloa, kuten meille kävi Bulgarian puolella. Maksaminen hoituu pääsääntöisesti pankki- ja luottokortilla. Käteistä tarvitaan vain oppaiden tippeihin (reissun päätteeksi 1 000 denaaria = n. 17 euroa)  sekä kyläkaupassa asioitaessa. Denaareja ei saanut vaihdettu Helsingin, Frankfurtin tai Sofian lentokentältä. Ainoa paikka käteisen nostolle oli paikallinen pankkiautomaatti, joita ei lähikylältä löytänyt. Matkan varrella olleista taajamista niitä kyllä löytyi. Paikallinen maistuva pieni olutpullo hotellin ravintolassa tarjoiltuna vajaa kaksi euroa  ja monikansallinen kolauute kolme, pitsat neljä-viisi euroa.

Scardus-hotelli, noin 1 250 metriä merenpinnasta, on uudehko ja huoneet mukavia. Hotellin seinillä olevista maalauksista kävimme mielenkiintoisia keskusteluja. Kuka näkee osin abstrakteissa maalauksissa mitäkin? Näkemyksiin vaikutti myös nautittujen jälkihiihto- ja illallisjuomien määrä.

Saimme käyttöömme vip-huoneiston, jossa oli neljä makuuhuonetta sekä pieni sauna. Länsimaista vippiä siinä oli lähinnä suurempi neliömäärä. Huoneiston olohuoneessa istuimme illallisen jälkeen koko köörillä tyhjentämässä tarinavarastomme viinilasin äärellä. Hotelli tarjosi kaikki reissun aikana tarvittavat palvelut, joten pienen matkan päässä sijainneelle kylälle ei ollut juurikaan asiaa. Tosin eipä siellä ollut kuin pieni vähän kioskia suurempi kauppa sekä moskeija.

Hotellin yhteydessä on suksivuokraamo, josta saa Elanin skitouring- ja vapaalaskusuksia, vyörypelastusvälineitä sekä vyöryreppuja. Elan tekee aktiivista yhteistyötä Shar Outdoorsin kanssa, joten suksikalusto on ajantasaista. Vuokraamossa on myös suksihuolto, joka osoittautui ammattitaitoiseksi paikaksi. Yksi kiveen laskettu ja vähän pullahtanut kantti oli aamulla paikallaan liki alkuperäisessä kunnossa. Kylpyläosastosta löytyy kaksi saunaa sekä uima-allas.

Etninen kirjo näkyy ja maistuu

Pohjois-Makedonian valtio on pieni. Se on kooltaan noin 200 km x 200 km. Vaikka etäisyydet ovat lyhyet, matka-aika voi olla pitkä, eritoten talvella. Talvirenkaita käyttää vain harva, jolloin lumisateella liikennekaaos on valmis. Vuorten toisella puolella on usein jo naapurivaltio, Kosovo tai Albania. Niissäkin tarjotaan heli- ja kissahiihtoa. Myös valtakunnan rajojen ylittävä laskureissu on mahdollista tehdä, kolmessa maassa yhden laskupäivän aikana, miltä kuulostaa?

Nykyinen Pohjois-Makedonian valtio on noin kolmannes historiallisesta Makedonian alueesta. Loput kuuluvat nykyisin Kreikalle sekä Bulgarialle. Shar-vuorten korkein kohta Titov Vrv ulottuu 2 747 metrin korkeuteen. Moni kissoilla saavutettava lähihuippu ulottuu yli 2 400 metrin. Pohjois-Makedoniassa on rauhallista, vaikka muualla entisen Jugoslavian maissa aina välillä kuohahteleekin.

Alueella on jo pitkään asunut lukuisia eri kansallisuuksia, kieliä ja uskontokuntia edustavia kansalaisia. Makedoniassa kirjo on niin laaja, että kenellekään ei ole tullut selkeää enemmistöä määrätä maan asioista. Kaikkien kanssa on opittu tulemaan rauhassa toimeen. Etninen kirjo näkyy myös ruoka-annoksista, joiden makumaailmat vaihtelivat turkkilaisesta kreikkalaisiin tai vaikka välimerellisistä keski-eurooppalaisiin. Pääsääntöisesti ruoka oli hyvää, myös vuorilla tarjottu rinnelounas. No, lämpimät lounasruuat olisi voinut olla lämpimiä, nyt ne olivat hailakoita. Tämä oli ”pakollinen” hyvinvointivalitus.

Kissahiihtoa ja skinnailua

Olimme sopineet etukäteen viiden hiihtopäivän reissusta, joista kolme olisi puhtaita kissahiihtopäiviä ja kaksi kissa-avusteista skinnailupäivää. Kaksi ensimmäistä päivää olivat melkein puhdasta puuteri-iloittelua. Ainoastaan vuoren ylimmät osat olivat tuulen pieksemällä ”Lapin puuterilla”, jota laskemalla sai poistettua huonosti kiinnittyneet paikat hampaista. Päivien aikana laskettiin tusinan verran laskuja, pisimmät korkeuserot olivat rahtusen yli kilometrin, lyhyimmät 300 korkeuserometrin luokkaa. Laskuissa keskimäärin ensimmäinen puolikas oli avointa vuoristoa, jonka jälkeen alkoi metsälasku.

Kolmantena yönä nousi tuuli, joka putsasi vuorten avoimet huiput irtolumesta. Kotoisaa aaltopeltiä oli tarjolla aina puoli laskua, mutta metsässä oli tuulen kuljettamaa pehmeää lunta. Jokainen vuorollaan vihjaisi oppaalle, että voisimme keskittyä metsien laskemiseen. Balkanilaisen oppaan ammattiylpeys ei vielä taipunut vihjeillemme, vaan lähes jokainen lasku aloitettiin vuoren yläosilta. Oppaille taisi olla kunnia-asia laskea mahdollisimman paljon, laadun kustannuksella.

Neljäntenä laskupäivänä pysyttiin metsissä, osin makoisia metsäspotteja uudelleen ylös skinnaten. Metsien luonne oli alaspäin tihenevä, eli lähes aina pääsi jossain paikassa punkemaan tiheän kuusikon välistä seuraavalle laskulinjalle. Rinteiden jyrkkyys vaihteli viettävistä jyrkähköihin. Alueella on tarjolla myös kuru-ukoille ja -akoille passeleita erittäin jyrkkiä rännejä, jotka ovat kohtuullisen helposti saavutettavissa.

Kehitettävää riittää

Ryhmällämme oli mukana aina kolme opasta, joista käsityksemme mukaan yksi oli enemmänkin mukana hengaamassa. Shar Outdoorsin toiminnassa on vielä hiottavaa. Ensimmäisenä päivänä laskemaan lähtiessä tehtiin vain piipparitarkastus, ilman sen kummempia taito- ja tietotason kartoituksia. Kaipaan jäätiin muun muassa käytösohjeita, kun ryhmämme mukaan samaan kissaan laitettiin ensimmäisenä päivänä myös muutama belgialainen laskija. Heidän käsityksensä turvallisesta laskuetäisyydestä tai lähtöjärjestyksestä erosivat merkittävästi härmäläisten näkemyksestä. Oppailla oli myös tapa puhua vain lähimmälle laskijalle, eivätkä tiedot välittyneet aina kaikille laskijoille. Onneksi ryhmämme ei ollut ensimmäistä kertaa vuorilla. Laskupäivät sujuivat positiivisissa tunnelmissa, kun samalla katsoimme toistemme ja hetkittäin myös oppaidenkin perään.

Shar Outdoorsin toimintaa kehitetään jatkuvasti, henkilökuntaa koulutetaan ja tuotevalikoimaa monipuolistetaan ympärivuotiseksi.
”Osa oppaistamme on käynyt jo korkean tason kurssit ja lisää koulutamme jatkuvasti. Tavoitteemme on tulla ympärivuotiseksi ja entistä ekologisemmaksi paikaksi. Talven ski touringin osuutta kasvatetaan entisestään, sillä suunnitelmissamme on rakentaa vuoristomajaketju, jota voisivat skinnaajat hyödyntää. Samaa vuoristomajojen ketjua voisi hyödyntää myös kesän vaeltajat ja pyöräilijät”, kertoo Shar Outdoorsin johtaja Methodi ”Meto” Chilimanov. Liki jokaisessa Meton virkkeessä muistutetaan, että ympäröivät vuoret ovat erittäin rauhalliset ja väljät Alppeihin verrattuna. Totta hän puhui. Aika vähiin jäi havainnot muista laskijoista, vaikka alueella operoi myös toinen kissahiihtoa tarjoa yritys. Kummallakin yrityksellä on käytössään neljä lumikissaa.

90 kilometriä laskettavaa vuorijonoa

Pyörimme viisi päivää pitkälti kissahiihtoalueen pohjoispäässä. Oppaat arvelivat meidän nähneen noin 20 % koko alueesta. Viimeisenä hiihtopäivänä alkoi lumisade. Pysyimme pitkälti metsärajan alapuolella jihaata huutelemassa. Makedonia jäi polttelemaan sielua ja jalkoja. Kevät meni kyttäillessä, josko olisimme tehneet uuden suksipartioiskun sinne vielä tämän kevään aikana. Valitettavasti Wizz ei käynnistänyt kahta lentovuoroa viikossa Skopjeen, joten uusintamatka siirtyi ensi talveen. Balkanin vuoristo jaksanee odottaa meitä?