Lasten saavuttaessa teini-iän laskettelukohteen valitseminen käy vähän haastavammaksi. Kaikki mäet eivät enää riitä, ainakaan useammaksi päiväksi. Autossa istuminen ei enää maistu vanhaan malliin, jolloin turvakaukalo, eväät ja satukasettilaatikko piisasivat pitkällekin reissulle.
15- ja 12-vuotiaat lapseni ovat ”saaneet” lasketella koko ikänsä. Vanhempi tyttäreni laskee laudalla ja poika suksilla. Kumpikin laskee ihan mielellään, vaikkei laskemisesta ole kummallekaan tullut mitään elämää suurempaa harrastusta. Tytär viettää mieluiten vapaa-aikansa hevostallilla ja poika jäähallilla.
Ehdotettuani Iso-Syötettä sain kuulla kaksi kysymystä: Onko siellä hyvä parkki ja voiko siellä laskea metsässä? Kumpaankin kysymykseen vastaukseni oli kyllä. Puuterilunta en uskaltanut luvata, vaikka sitäkin saattaa päästä pöllyttämään. Olin käynyt Iso-Syötteellä aiemmin työasioissa muutaman kerran, joten tiesin mistä puhuin.
Mielestäni Iso-Syöte on mainio hiihtokeskus eritoten viettävien rinteiden ja niitä reunustavien sopivan harvojen metsien ansiosta. Onnea Oulu, teillä on erinomainen lähikeskus. Annan perheen ensikertalaisten arvioida keskuksen omasta vinkkelistään.
Majoitus oivalla sijainnilla
Majoitus järjestyi KIDE Hotellista, joka avattiin reilu vuosi sitten. Kahden hengen huoneeseen oli tuotu lisävuode. Aluksi tuli tunne, ettemme mahdu sinne runsaan tavaramäärän vuoksi. Kaappitilaa oli kuitenkin ruhtinaallisesti, joten huoneen lattia saatiin tyhjäksi. Huoneessa oli pieni keittiö astianpesukoneineen, ruokailupöytä, ranskalainen parveke sekä kuivauskaappi. Raati antoi majoitukselle hyvän arvosanan.
”Huone oli siisti. Vähän pieni kolmelle, mutta riittävä. Iskällä on aina niin paljon kamera- ja muuta roinaa. Oma sauna olisi ollut kiva, mutta sijainti rinteen juurella oli loistava.”
Hotellista olisi sauna löytynyt, muttemme sitä mahdollisuutta hyödyntäneet, kuten emme hyvin varusteltua kuntosaliakaan. Huoneen minikeittiö osoittautui tarpeelliseksi, kun koronan myötä ravintoloiden tarjontaa oli supistettu.
Kävimme myös vierailulla uudistetussa tunturihotelli Iso-Syötteessä. Aulan ja hotellin ulkonäön perusteella se on saanut huikean uuden elämän traagisen tulipalon jälkeen. Hienoa maisemaan sopivaa arkkitehtuuria!
Passelit rinteet
Laskettelemaanhan Syötteelle saavuttiin, joten arvioidaan, pitikö lupaukseni paikkansa.
”Rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja parkit monipuolisia. Jokaiselle laskijalle löytyy jotain, jyrkkää ja loivaa. Rinteitä on sopivasti pitkän viikonlopun viettoon. Jos olisi pidempään, voisi kokeilla vaikka läskipyöräilyä tai skinnailua.”
Kävimme siipaisemassa muutaman kerran Freeride Parkin metsässä. Alue oli aika puhki laskettu, joten muutama vierailu siellä piisasi tällä kertaa. Olin havaitsevinani pehmeän lumen kaipuuta. Pieniä puuteripölähdyksiä saatiin yllättäen tunturin huipulta, jossa varjopuolen spotteja oli jostain syystä jäänyt koluamatta! Spotteja reunustivat tykkylumipuut, joten tarjolla oli pieni pala täydellistä talvi-idylliä.
Iso-Syötteen hissiverkosto sai myös hyvää palautetta.
”Hissit olivat mukavan nopeita, eikä niihin tarvinnut yhtään jonottaa. Lumimaan sompahissi oli laudan kanssa hieman ärsyttävä, varsinkin lopun jyrkällä osalla.”
Nuorilla on aina nälkä
Kasvuikäiset nuoret syövät jatkuvasti ja paljon. Ihan mikä tahansa ruoka ei kuitenkaan teineille kelpaa, joten ruoka-arvostelu oli vähän yllätys itsellekin.
”Hotellin aamupala oli perushyvä. Siitä sai hyvät energiat laskupäivään. Kaikkea perinteistä rinneruokaa löytyi, mutta ei mitään erikoisuuksia. Se, mitä syötiin, oli kyllä ihan hyvää.”
Hotelli Iso-Syötteen keittiö avautui lomareissumme aikana klo 16, joten jäimme paitsi heidän lounasruokiaan. Siellä olisi ollut tarjolla eritoten tyttäreni kaipaamia paikallisia erikoisuuksia.
Leppoisa yleistunnelma
Yleistunnelmaa kartoitettaessa nuorisolla oli vain positiivista sanottavaa.
”Kaikki oli hyvin. Alue on iloinen, siisti ja palvelualtis. Kaikki toimi, eikä tarvinnut turhaa jonotella. Tietoa oli helposti saatavilla ja sitä jaettiin mielellään. Toivottavasti tullaan tänne toistekin?”
Tunnelman loistavuus taisi saada huipennuksen, kun viimeisenä iltana pohjoisella taivaalla näkyi revontulia. Heille ne olivat elämänsä ensimmäiset repolaiset.
Tämä ei edusta kaupallista yhteistyötä. Mielipiteet ovat lasten omia.
