Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka suksi pääsee skinnaillessa karkuun, ilman toivoa takaisinsaannista. Arvelin moisen sattuvan jollekin muulle, ei minulle. Keväinen Ylläs kurssitti minua aiheesta. Ensiksi antoi varoituksen ja lopulta suksi karkasi oikein komeasti.

Käytän Atomicin Shift-siteitä. Skinnailuun lähdettäessä Shiftissä on tärkeää nostaa etusiteen vipu erittäin pystyyn, vasta silloin etuside lukittuu kunnolla. Väitän näin tehneeni, kun lähdimme skinnailemaan puurajalta ylöspäin vähän jäistä Kellostapulia. Kun suoraan nousemisessa alkoi tuntua lipsumista, päätin vaihtaa ylösnousemista siksak-tyyliin. Ensimmäinen käännös ja suksi irtosi monosta. Olin ilmeisimmin jossain vaiheessa onnistunut työntämään vivun pois lukitusasennosta, tai muistikuvani lukitsemisesta oli väärä. Onneksi sivakka ei päässyt karkuun. Kiinnittäminen ei onnistunut helposti jäisellä jyrkällä rinteellä, joten laitoin molemmat sukset reppuun kiinni ja nousin semmoiseen paikkaan, että sain turvallisesti molemmat sukset takaisin jalkaan. Onneksi lumen jäinen pinta oli sen verran ohut, että monolla sai joka askeleella potkaistua siihen reiän. Jäärautoja ei ollut mukana, joka oli virhe jo sinällään.

Lainio söi itsetunnon

Fättärillä Hangaskurulle ja sieltä skinnaten ylös Lainiolle. Helppoa kuin ylihintaisten ja kehnojen kasvomaskien myyminen Huoltovarmuuskeskukselle korona-aikaan. Koko nousun ajan herkuttelin skinnailutoverille tunturin harvan metsäosuuden muodoilla sekä sopivan pehmeällä kevätlumella.

Myös tunturin avo-osuudella lumen pinta oli pehmeää ja tuntui myös mukavan liukkaalta. Lainion yläosa on aika loivaa, joten nousu sujui hyvin suoraviivaisesti. Aivan huipulla oli kiviä näkyvillä, joten nousu lopetettiin kivirajan reunamille.

Yhden kiven yläpuolelta löytyi tasainen paikka varusteiden vaihtoon ja eväiden nauttimiseen. Pilvisestä päivästä huolimatta tunnelma oli rennon aurinkoinen. Skinit oli poistettu ja sukset laitettu laskuasetuksiin. Ensiksi vasen suksi kiinni, klik-ääni ja kevyt ravistelu. Side oli kiinni. Oikea mono siteeseen, kärki etusiteeseen ja polkaisu. Klik-ääni kuului, joten pieni ravistelu. Suksi sinkosi taaksepäin ja lähti liukumaan alamäkeen. Odotin, että jarru nappaa kiinni ja suksi pysähtyy. Sitä ei tapahtunut, sillä jarru oli ylhäällä. Vähän epäuskoisena seurasimme suksen kiihtyvää liukua alamäkeen. Muutaman pompun kohdalla toivoin, että suksi kääntyisi väärin päin ja pysähtyisi, turhaan. Pian itsepäinen sivakka katosi näkyvistä.

Yhdellä suksella alas

Yhdellä suksella alas laskien, suksen oletettua laskulinjaa seuraten haravoimme silmillä suksea, kehnoin tuloksin. Avotunturilla yhdellä suksella laskeminen ei ollut ongelma, mutta mitä tiheämmäksi metsä kävi, sitä pehmeämmäksi kävi myös lumi. Sitä oli paikoin yli metri. Loppumäestä tulikin enemmän katsottua suoria laskupätkiä, kuin varsinaisesti lasketeltua.

Lumi oli sen verran upottavaa, että ajatus kävellen tapahtuvasta suksen etsinnästä unohtui nopeasti. Suunnitelmana oli palata mäkeen seuraavan yöpakkasen jälkeen, varasuksien kera.

Onnellinen loppu

Suunto 7 kertoi suksen tarkan katoamispaikan, kuten myös laskureitin, jonka varrelta karkulaista oli jo etsitty. Kartan korkeuskäyriä katsomalla päädyimme johtopäätökseen, että suksi olisi alhaalta katsottuna aiempien linjojen vasemmalla puolella, puurajan alkuvaiheilla.

Pakkasyö tuli ja kello soi aamu kuudelta. Kantohankea polkien Hangaskurulle. Sukset skineineen jalkaan ja ylös oletetulle löytöpaikalle. 80 korkeuserometrin jälkeen Atomic köllötteli puurajalla väärin päin pienen männyn kupeessa. Eli sivakka oli tullut yksin noin 150 korkeuserometriä ja matkassa vajaa puoli kilometriä. Kolmen suksen kanssa takaisin fillarille ja pian polkemaan takaisin kämpille, ennen kantohangen pettämistä.

Loppuanalyysi

Mökillä suksea tarkemmin tutkiessa etuside oli skimbausasennossa ja takaside skinnailumoodissa. Minulla on rituaali skinejä poistaessa, että napsautan samalla siteet laskuasentoon. Arvelen, että napsautus oli jäänyt puolitiehen ja kun polkaisin sidettä kiinni, se kääntyikin skinnailuasentoon.

Kummassakaan tilanteessa ei ollut mitään hätää, eikä ylimääräisiä haasteita. Henkilökohtainen Onnettomuus Tutkintalautakunta (HOT) on päätynyt johtopäätökseen, että kummassakin tilanteessa kyse oli käyttäjän ylimielisestä asenteesta. HOT vaatii, että jatkossa laskija kiinnittää välineittensä toimintoihin aiempaa tarkempaa huomiota, myös helpoissa olosuhteissa.