Sloveniaan ulottuvat Alpit jäävät vähän unholaan, kun matkoja Alpeille suunnitellaan. Mikäli on vähänkään seikkailumieltä tai budjetissa rajoitteita, Slovenia kannattaa tarkastaa. Maan hiihtokeskukset ovat rinnetarjonnaltaan aika pieniä, päivän – kahden kohteita. Korkeuseroja niissä on kuitenkin mukavasti.
Alppien itäinen häntä päättyy Sloveniaan peittäen maan pinta-alasta noin 40 %. Kaikkiaan maassa on kymmeniä yli kahteen kilometriin ulottuvia vuorenhuippuja. Korkein vuori on Trigla, jonka korkeus on 2 864 metriä.
Omaa tutustumistani Slovenian keskuksiin helpotti, kun GoExpo Winterillä tutustuin Eetu Touruseen. Hän on asunut Sloveniassa jo kymmenen vuotta. Sloveniaan hän ajautui aikanaan tietenkin naisen perässä. Nyt Eetu on töissä Elanin suksitehtaan markkinointitehtävissä.
Eetu valitsi kohteet
Eetu lupautui isännäksi Slovenian vierailulle. Ohjelmassa oli käynti kahdessa eri hiihtokeskuksessa sekä tutustuminen Elanin suksitehtaaseen. Keskuksiksi Eetu oli valinnut Kaninin sekä Vogelin.
– Maribor ja Kranjska Gora ovat alppihiihdon maailmancupin ansiosta Slovenian tunnetuimmat keskukset, mutta parhaita ne eivät ole. Maribor sijaitsee rannikolla ja taistelee usein lumipulan kanssa. Kranjska Gora on oikeasti aika pieni keskus.
Eetun kodista, Ljubljanan keskustan lipeiltä automatka Vogeliin kesti tunnin ja vartin. Suurin osa matkasta taittui hyväkuntoista moottoritietä.
– Vogel on hieno keskus, keskellä luonnonpuistoa. Hissejä on yhdeksän, rinteitä 18. Korkeuseroa saa parhaimmillaan yhdelle laskulle pientä vaille 1,5 kilometriä. Rinteet ovat mukavan viettäviä ja kulkevat metsän keskellä. Tärkeintä kuitenkin on, mitä on rinteiden ulkopuolella. Täällä on helposti saavutettavia offareita, niin avorinteillä kuin metsässä.
Edellispäivän lumisateen vuoksi Postaja Sijan (1 800 m) huipulle nostava tuolihissi oli suljettu. Se vähän korpesi, sillä Elanin testisuksissa ei ollut kilkutteluvarusteita. Lohtua kuitenkin toivat naapurihuipun Kratki plazin oivat hissiltä saavutettavat putikkapätkät.
Kanin – pisin hissimatka?
Toisen päivän kohteeksi Eetu oli valinnut Kanin hiihtokeskuksen. Keskuksen toinen puoli on Italian puolella ja kantaa Sella Nevea -nimeä.
– Italian puolelle on helpompi ajaa. Nyt se on suljettuna lumen runsauden vuoksi. Normaalin kahden tunnin sijaan ajoaikaa tulee nyt lähemmäs kolme tuntia. Italian puolella on moderni keskus nykyaikaisine gondoleineen ja tuolihisseineen. Slovenian puolella Kanin on tekniseltä kannaltaan paljon vanhempaa. Keskus oli jopa muutaman vuoden suljettuna, kun vanhan gondolin vaijeri putosi alas hajottaen päähissin. Keskus oli myytävänä muutaman vuoden ja nyt se on ollut muutaman talven taas avoimena.
Kanin ala-asema on karu. Peltikopista myydään hissiliput ja noustaan munahissiin. Peltihallin vieressä on ihan viehättävä ravintola. Siinä kaikki. Yläasemalle hissimatka kestää yli puoli tuntia, joten monoja ei kannata kiristellä heti hissikoppiin päästyä.
Päivä Slovenian korkeimman hiihtokeskuksen Kaninin rinteillä ja rinteiden vierustoilla sujui hymy huulilla. Aurinko paistoi ja laskettavia kelpo siivuja löytyi aina iltapäivään saakka, vaikka lumi muuttuikin päivän aikana aika raskaaksi. Vähän jäi harmittamaan, että Italian puoli jäi kokematta.
– Kun Italian puoli on avoimena, siellä lasketaan käytännössä koko päivä. Se on vuoren pohjoispuolella, joten siellä on pidempään hyvää lunta. Lounaalle ja afterille tullaan sitten Slovenian puolelle.
Ulkoilmaihmisen kelpaa asua Sloveniassa
Slovenian visiitti oli paluulentoa vaille paketissa. Elanilla ja Eetulla tuntui asiat olevan mallillaan. Miten Eetu näkee oman tulevaisuutensa?
– Täällä on puoliso, kiva työ ja vuoria, joissa tykkään harrastaa hiihtoa ja fillarointia, joten voi olla, että jään tänne Sloveniaan loppuelämäkseni. Sitähän ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta nyt en näe sitä vaihtoehtoa, että palaisin Suomeen.
Lyhyen visiitin perustella ymmärrän Eetun näkemystä oikein hyvin.
Elanin tehdasvierailusta tulee oma bloginsa lähiaikoina.