Jättiläisten taisto

Minulle esitetään usein kysymys, minne kannattaa lähteä laskemaan. Vakiovastaus on aina, että valitse seura ensin, sitten kohde. Kävin alkuvuodesta Saalbachissa, jossa puhaltavat voimakkaat kehityksen tuulet. Sama meininki on myös toisessa klassikkokohteessa St. Antonissa.

St Antonin iltamaisemaa

Saalbachin keskustori lumisateessa

Olin Saalbachissa ensimmäistä kertaa, ja St. Antonissa olen vieraillut useasti, viimeksi toissa kaudella. Tyhjennetään pajatso heti: Vertailu on mahdotonta, sillä kumpikin hiihtokeskus on loistava valinta ihan minkä tason laskijalle tahansa.

St. Anton – alppihiihdon kehto

St Antonin Galzig Bahn

Läntisessä Itävallassa, Tirolissa olevan Arlbergin laakson St. Anton on yksi maailman tunnetuimmista hiihtokeskuksista. Siellä on 305 rinnekilometriä ja noin 200 km vapaalaskuun tarkoitettuja hoitamattomia reittejä. Antonin hissialue yhdistyi tälle kaudelle ylempänä laaksossa sijaitsevan Zürsin kanssa, ja käytössä oli uusi Flexbahn-kabiini. Hiihtoalue kasvoi rinnekilometreiltään Itävallan suurimmaksi.Samalla vähentyi tarve istua paikoin tuskastuttaviakin hiihtobussimatkoja laakson teillä. St. Anton on viime vuosina rakentanut yhdyshissejä esimerkiksi vapaalaskijoiden suosimalle Rendlin hiihtoalueelle. Vaihtoehtoja hiihtopäivän viettämiseen löytyy valtavasti.

Vapaalaskijoiden suosimat reitit ovat lumisateiden jälkeen nopeasti kolutut, joten oman jäljen piirtäjällä pitää kiirettä.

Galzigilta lasku tulee tutuksi St Antonin kylään laskijoille

Saalbach – rento ja leppoisa

Saalbach sijaitsee keskellä Itävaltaa Salzburgerlandissa Tirolin rajalla. Saalbachissakin on panostettu erilaisia hiihtoalueita yhdistäviin hisseihin, ja uusimpana tulokkaana on TirolS-kabiini Fieberbrunniin. Tämä Tirolin puolella sijaitseva keskus on tunnettu vapaalaskijoiden salapaikkana. Tästä kuulin muutamia kommentteja, että kohde olisi nyt pilattu. Keskuksessa on 270 rinnekilometriä, ja se on Itävallan suuruusmittarin mukaan sijalla kolme. Parin vuoden kuluttua sijaluku on yksi, kun yhdyshissi Zell am Seen kanssa avataan. Silloin rinnekilometrejä on 360. Kaikkiaan hissikanta on erittäin tasokasta ja nykyaikaista kuten myös St. Antonissa.

Saalbachista avautui yhteys Fieberbrunniin kaudesta 15/16 alkaen.

Vertailut

Saavutettavuus:

Saalbachin lähin lentokenttä on Salzburgissa 95 km:n päässä, ja sieltä pääsee Holiday Shuttlella 44 euron hintaan hotellille. St. Antoniin pääsee Insbruckin kentältä (100 km), jonne ei juurikaan tehdä reittilentoja, charter-lentoja paremminkin. Suomesta Geneve on luontevin reittilentokenttä, ja sinne on noin 200 km. Toinen vaihtoehto on München (250 km). Zürichin kentälle kulkee Arlberg Express -linja-autoyhteys, ja matkan hinta on 50 euroa. Kumpaankin keskukseen tehdään STS-Alppimatkojen valmismatkoja. Näiden matkojen lennot ovat Salzburgiin ja Insbruckiin.

Kylä:

Saalbachin huoneistoista 90 % on kävelyetäisyydellä lähimmästä hissiasemasta. Samaa tietoa ei ole saatavilla St. Antonista, mutta siellä joutuu varmasti useammin turvautumaan ski bussin kuljetukseen. Molemmissa kylissä on erittäin hyvin toimiva ski bus -järjestelmä.

Saalbach ja St. Anton ovat hyvin samantyylisiä kyliä. Ne ovat siistejä ja palvelut laadukkaita. St. Antonin keskustaa leimaa rahtusen riehakkaampi tunnelma kuin Saalbachissa.

Bauern Tequila on kamalan makuinen, mutta pakollinen hiihtopäivän päätösjuoma Saalbachissa.

After ski:

Jos otetaan tarkasteluun kummankin taajaman tunnetuimmat paikat eli St. Antonin Mooserwirt ja Saalbachin Hinterhag Alm, niin peli on selvä. Mooserwirtin juhlinta on paljon virmakkaampaa kun Hinterhag Almin. Kyllä Hinterhag Almissakin monojalka vipattaa ja olut maittaa, mutta paremmat polkat saa Mooserwirtissä. Näiden legendaaristen paikkojen lisäksi kummassakin kylässä on kymmeniä muitakin after-paikkoja – tunnelmallista takkatuvista alppihumppahelvetteihin.

St Antonin Mooserwirtenissä janoisimmat saa juoman suoraan hanasta.

Rinteet:

Pelkät kilometrimäärät eivät ratkaise kisaa, ja molemmissa keskuksissa on hyviä rinteitä koko viikoksi. Rinteitä löytyy mukavasti kaikentasoisille laskijoille, ja rinteistä pidetään olosuhteisiin nähden hyvää huolta . Pienen ilahtumisen saivat aikaan Saalbachin erilaiset kiertomahdollisuudet – harvemmin tarvitsi tulla samoja reittejä takaisin.

St. Antonin ensiapukopteri töissä

Parkit:

St Antonin hiihtoalueen Zürsin kylässä on rahtusen hienostuneempi meininki.

Kummassakaan kohteessa en ole käynyt kuin reunalta kuikuilemassa, joten arvio on äärimmäisen epävirallinen. St. Antonin ilmailumahdollisuudet arvioisin Saalbachia monipuolisemmiksi.

Saalbachissa ulkoilmaravintolat sulkevat klo 20.

Hissit ja jonot:

Saalbachin kylältä nousee neljä linjaa ylös vuorille, ja aamun ruuhkat purkautuvat hieman St. Antonia nopeammin. Lisäksi Saalbach sijaitsee hiihtoalueen keskellä, joten vaihtoehtoja on enemmän kuin laakson laidalla sijaitsevassa St. Antonissa. Samalla myös valtava massa laskijoita levittäytyy alueelle paremmin. Toisaalta kärsivällinen hiihtäjä löytää St. Antonista aina täysin rauhallisia ja vähän laskettuja paikkoja, mikäli malttaa siirtyä muutamiin perimmäisiin kolkkiin.

St Antonin Rendlin alueella on pohjoisensuuntaisia rinteitä, joten pöllytettävää voi löytyä vielä iltapäivälläkin.

Tulevaisuus:

Happy Hour ja aurinko saa hymyt esille Saalbachissakin.

Yhteys Zell am Seehen tekee Saalbachista huomattavan houkuttelevan kohteen. St. Antonin seuraavia kehitysaskeleita ei ole vielä kerrottu. Varmaa lienee se, että kilpavarustelu ei jää tähän. Hiihtäjänä olen tästä kehityksestä vain iloinen. Parasta on, että mitä isot keskukset edellä, sitä pienemmät perässä.

Lopuksi:

Seuraavaa hiihtoreissua on hyvä suunnitella ajoissa.

Osa eroista on hieman väkisin väännetty, ja molemmissa paikoissa on hienoa hiihtää. Keli ja kaverit vaikuttavat varmasti enemmän kuin varsinainen kohde. Mikäli on suosinut aina vain toista, kannattaa käydä vieraissa. Saalbachin ja St. Antonin välinen ero ei ole suuri.