Sveitsin hiihtomatkailu on ollut haasteiden äärellä kalliin franginsa johdosta. Matkaajia on kuitenkin piisannut, sillä moni on valmis maksamaan korkeasta laadusta, jota Sveitsissä saa, hiihtomatkan jokaisessa vaiheessa.
Osittain Sveitsin maine on ansaittu, osittain turha. Kaupasta saa ruokaa selkeästi Suomea halvemmalla, mutta tarjoiltuna se ylittää Lapin hinnat.
Huhtikuun alussa kävin Junfraun alueella isännöimässä toimittajaryhmää Haslitalin, Wegnenin sekä Mûrrenin hiihtokeskuksissa. Reissun mahdollistivat Helly Hansen, Jungfraun alue, Volkl sekä Marker.
Haslitalissa pääsimme uuteen Reuti hotelliin, joka sijaitsi aivan hissiaseman vieressä. Tyylitaju ja käytännöllisyys löivät hotellissa sujuvasti kättä. Kaikki mihin katsoi, näytti tyylikkäältä ja laskijan tavaroille löytyi helposti kuivaus- ja säilytyspaikat. 
Haslitaliin ei ole hissiyhteyttä alueen muista hiihtokeskuksissa. Linja-autoilla pääsee kätevästi vaihtamaan keskusta. Keskuksen vaihtaminen tulee ajankohtaiseksi, mikäli alueella on pidempään. Haslital on alueena pienehkö ja sen rinteet on laskettu päivässä. Toinen päiväkin siellä vielä kuluu, mutta sitten alue on nähty rinteiden osalta. Ajankohta ei enää suosinut rinnealueiden ulkopuolista laskemista, mutta joitain lupaavan näköisiä seiniä alueella oli, joita koluamalla olisi saanut lisäpäiviä alueelle. Maisemat kestävät kyllä katselua pidempäänkin
Hyviä oppaita löytyy helposti. Meillä oli oppaana Christian Kerber, joka oli tosi miellyttävä persoona. Hän hurmasi ryhmän naiset kaivamalla gondolimatkalla repustaan itse ampumansa vuorikauriin savustettua lihaa ja viiltäen siitä tuhdit siivut jokaiselle. Jälkiruuaksi hän tarjosi vaimonsa tekemään juustoa, jonka raaka-aineena oli paikallisten lampaiden maito. Aivan taivaallista! 
Haslitalin rinteet olivat leveät ja viettävät. Kuin luotu rinnehurjasteluun leikkaavilla suksilla. Kanssalaskijoita oli todella vähän, joten hurjastella sai kaikessa rauhassa. Rinteiden hyvä kunto suorastaan pakotti laskemaan taitotason rajoilla olevaa vauhtia.
Päivän päätteeksi siirryimme taksilla Mürreniin nousevalle gondolille. Mürren sijaitsee vuoriylängöllä, jonne pääsee vain gondolilla. Sijainti on pitänyt kylän turismin pienimuotoisena ja kylän hyvin aitona alppikylänä. Kylästä ylöspäin alkaa Mürrenin hiihtoalue. Gondolimatkan päätteeksi huomasimme hotellimme Alpenruhin sijaitsevan aivan gondolin yläaseman sekä hiihtoalueen hissien ala-aseman juurella. Voisi luonnehtia optimisijainniksi. Alpenruh on hyvin perinteinen alppihotelli, siisti ja kodikas. Ruoka sisälsi myös hiihtopäivän jälkeiset tärkeimmät mausteet, kalorit. 
Aamulla kävelimme kylän poikki juna-asemalle, josta jatkoimme alas Lauterbrunnenin kautta ylös Wengeniin. Juna-condoli-juna yhdistelmään kului noin tunti. Viimeisin junamatka oli vähän tuskainen, sillä juna oli tupaten täysi. Wengenissä järjestettiin samana päivänä kauden päättävät musiikkifestivaalit, jossa on noin 10 000 riehakasta musiikinystävää.
Jahka festariruuhkasta juna-asemalla selviydyimme, edessä oli todellinen laskijan karkkikauppa. Hissejä lähti moneen suuntaan ja rinteitä oli joka puolella. Lähdimme Jungfraun huipun suuntaan, jossa laskimme pilvisessä kelissä vauhdikasta rinnehurjastelua aina lounaaseen saakka. 
Lounaasta kukkaro 20 euroa kevyempänä suuntasimme laakson toiselle reunalle. Jungfraun kuvauksellisuutta, ja hailakasti pilvien läpi sävyjä luonutta aurinkoa hyödyntäen, pidimme pienen kuvaussession. Muutaman onnistuneen ruudun jälkeen päätimme pitää ansaitun esiafterskin. Leppoisa tuokiomme keskeytyi, kun vuoriravintolan pitäjä kehotti poistumaan vuorelta pikaisesti. Tulossa oli huomattava myrsky. Jungfraun huippua ei enää näkynyt, tummanpuhuva pilvimassa vyöryi suuntamme. Tuulta oli huomattavasti eikä matkanteosta jyrkästä alamäestäkään huolimatta meinannut tulla mitään. Vähän alaspäin päästyämme tuuli hellitti ja päätimme laskea aina Allmendin kylään saakka. Siellä paistoi aurinko ja ihmiset nauttivat terasseilla t-paidoissa virvokkeita. Liityimme heidän joukkoon, sillä Lauterbrunnenin juna oli tulossa vasta vajaan tunnin kuluttua. Miten voikaan keli vaihdella niin paljon 15 minuutin laskun jälkeen?
Viimeisen laskupäivän kohde oli Mûrren. Paikka mainostaa itseään James Bondin hengessä, sillä huipulla sijaitsevassa Piz Gloriassa on kuvattu ”Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” raina. Mûrren on tunnettu myös vapaalaskijoiden mekkana. Ja siltä se näyttikin. Helposti saavutettavia puuterileikkikenttiä näkyi todella paljon. Sääli, että myöhäinen ajankohta vähäisine lumineen jätti takamaastot vain haavelaskuiksi.
Mûrren on korkealla, joten sieltä avautui huikeita maisemia, mikäli malttoi niitä laskukiimassa katsella.
Rinteissäkin sai ajan kulumaan loistavasti. Hienoja rinteitä, upeita solia ja kivoja rinnekahviloita. Laskijan oli hyvä olla!
Sveitsi on hieno maa. Kaikki toimii, paikat ovat siistit ja turva-asiat ovat kunnossa. Erityisen vaikuttunut olin julkisen liikenteen toimivuudesta. Eri kulkuvälineiden aikataulut oli synkattu toisiinsa siten, että matkanteko oli sujuvaa. Vaikka tällä reissulla käytimme aika paljonkin aikaa junassa ja gondoleissa istumiseen, ei se tuntunut siltä. Hienot maisemat ja aito rauhallinen alppitunnelma sekä tietysti oiva seura sai siirtymätkin tuntumaan lomalta, vaikka työmatkalla oltiinkin.
Aitous, se on se sana, joka Jungfraun matkasta tulee ensimmäisenä mieleen. Vaikka alueella turismia on, niin massaturismia sen perinteisessä mielessä ei näy.
Reissutoverini Anette ja Kristiina tekivät Trail Hunterz kanavalleen kaksi videota reissultamme:
Tahtoo takaisin!
