Sähköavusteiset polkupyörät ovat lyöneet itsensä läpi eritoten Keski-Euroopassa. Sporttimyyjä-lehden mukaan Saksassa, Englannissa, Hollannissa, Espanjassa ja Ranskassa niitä myytiin 2015 liki miljoona sähköavusteista polkupyörää. Kasvua liki 50%!
Eurobike-messuilla jokainen pyörämerkki esitteli uusia e-pyörämalleja, joten jyrkkää myynnin kasvukäyrää voi huoletta enustaa tulevillekin vuosille. Perinteiset polkupyörämerkit ovat ottaneet nämäkin markkinat haltuunsa, osa tosin sivubrändeillään. Saksalainen Bosch on muodostunut jonkinlaiseksi laadukkaampien elektroniikkaosien synonyymiksi. Myös Yamahalla ja Shimanolla on laatutuotteiksi luonnehdittavia komponentteja.
Sähköavusteiset pyörissä ajajan pitää polkea itse, mutta sähkömoottori helpottaa polkemista. Avun määrää voi säätää itse, usein säätö on 4-5 portainen. Keski-Euroopassa e-pyöriä käytetään paljon kaupungeissa. Esimerkiksi työmatka-ajoon pyörä antaa hiettömän tai ainakin vähähikisemmän vaihtoehdon.
Testasin e-pyörää kahden päivän ajan Itävallassa, Bad Gasteinin maastoissa. Ensituntumalta pyörä on painava, noin 7 kiloa vastaavaa tavallista pyörää painavampi. Painopiste on kuitenkin alhaalla, joten lisäpaino ei juurikaan haittaa ajettavuutta. Testipyöräksi annettiin 29” maastopyörä, jonka kauppahinta Itävallassa oli kuulemma noin 3 000 euroa.
Sähköavustimen käyttö on helppoa. Peukalolla ohjataan + tai – nappuloilla lisävoiman määrää. Lisävoima tulee pienellä viiveellä, eritoten lyhyen polkemattomuusjakson jälkeen. Viiveeseen kyllä tottuu nopeasti, mutta aiheuttaa pieniä haasteita, esimerkiksi jyrkkään ylämäkeen lähdettäessä hiekkapinnalla. Kovaa polkaistaessa pyörä ruopaisee, jolloin jäädään paikalleen. Eli lähtö pitää tehdä ilman sähköavustinta ja kytkeä se päälle ensimetrien jälkeen.
Bad Gasteinissa on hyvin merkityt maastopyöräreitit, kuten käsittääkseni kaikkialla Itävallassa. Tasaisella polkiessa avustinta ei tarvinnut, vaikka pyörä rahtusen normaalia pyörää raskammaalta tuntuikin. Nousun alkaessa sähköavustimen päälle laittaminen helpotti menoa kummasti. Pitihän sillä leikkiä! Turbo-asennon apu oli jopa liian terhakka. 2-3 tasoilla joutui edelleen itse polkemaan, mutta pahimmat maitohapot jäivät erittymättä. Vaikka jyrkästä ylämäestä, Bad Gasteinista Sportgasteiniin, oli kyse, niin huomasin katselevani maisemia. Normipyörällä samoissa nousuissa olisin katsellut lähinnä eturengasta ja puuskuttanut niin penteleesti.Vaikka elektroniikka auttoi, niin edelleen polkijaltakin vaadittiin ponnisteluja. Hiki virtasi, olut ja vesi maistuivat lounastauolla. Liki kaikilla oli negatiivissävytteinen ennakkokäsitys e-pyöristä. Parin ensimmäisen pyöräilytunnin jälkeen ryhmä myhäili kilpaa kokemukselle. Hieno laite!
Pyörän akun latausaika vaihtelee akusta ja laturista riippuen. Kyse on kuitenkin tunneista, 3-8 tuntia. Akku riitti hyvin 6 tunnin pyöräilypäivän ajan. Olisi riittänyt muutaman tunnin pidempäänkin. Pyörän vuokra oli 36 euroa/pvä. Pidemmäksi ajaksi saa huokeamman hinnan /pvä.
Laadukkaita sähköpyöriä myydään Suomessa tänä vuonna n. 1 500 kpl. Ensi kesäksi ennustetaan voimakasta kasvua. Yksi sähköpyöriin liittyvä asia on niiden huolto. Maahantuojat kouluttavat nyt kiivaasti pyöräkauppiaita sähköpyörien saloihin. Mistään ydinfysiikasta ei ole kyse, mutta pyörähuolloissa uudesta asiasta. Ensi kesänä Suomessa liki jokaisessa asiantuntevassa pyöräkaupassa on e-pyörien huollon taitava persoona.
Sähköpyöriä myös viritetään. Ne saadaan bittiviikarin avustuksella helposti antamaan apua lainsäätämän yli 25km/h tuntivauhtiin. Se on laitonta ja virityksen jälkeen pyörä pitäisi katsastaa mopoksi. No, kuten tiedämme: laki ja käytäntö eivät kaikkien kohdalla kohtaa. Pyörätiekiitäjiä on jo nähty ja nähtänee tulevaisuudessa entistäkin enemmän.
