Marker Kingpin-siteet
Marker on jo pitkään haistanut takamaastobuumin, eritoten heidän Duke-side on ollut vapaalaskijoiden mieleen. Sitä pidetään erittäin varmatoimisena vaikkakin raskaana siteenä. Duken säädöt ulottuvat DIN 16 saakka, kun Kingpinin tömäkin versio ulottuu DIN 13 arvoon saakka. Se tosin riittää 97% normaalipainoisista laskijoista.
Kingpinit oli kiinnitetty Völkl V-Werks BMT 94 suksiin, jotka on tehty touringia varten. Hiilikuitua hyödyntämällä suksen paino ilman siteitä on 1570 g (186 cm). Takamaastotouhuja ajatellen suksessa on näppärä kiinnitysholkki Völklin omille nousukarvoille.
Kingpinin rakenne on kaksiosainen. Etukappale muistuttaa kovasti Dynafitin mallistoa, joskin jousia on laitettu yhteensä kuusi, Dynafitin neljän sijaan. Etusiteen käyttö vaatii rahtusen muistia, että siirtymillä se on walk-asennossa, jolloin se ei aukea. Ja alamäessä ski-asennossa, jolloin lippojen sattuessa suksi vapautuu monosta painon mukaan säädettyjen vääntöarvojen ylittyessä.
Kantapään vapautussalpa on Dukesta tuttu, selkeä varmatoiminen malli. Salvan ollessa etupuolella side on hiihtoasennossa ja taakse käännettynä kantapää on vapaana. Salvan kääntäminen onnistui monoa irroittamatta, mutta se ollee tarkoitettu vaihdettavaksi mono irroittamalla. Nousukulmia on tarjolla kaksi 7° ja 13°, jotka taittuvat esille helppokäyttöisillä läpillä. Monon kannan Kingpin painaa kiinni kahdella pyörällä, jollaista en muista aiemmin nähneeni missään siteessä. Rukan Valtavaaran rinteiden kilkuttelu sujuu Kingpineillä ilman yllätyksiä.
Kevyiden touring-siteiden heikkoutena on pidetty niiden epävakaata laskutuntumaa. Yksinkertaistettuna ja kokemuksenkin perusteella, mitä kevyemmät välineet sen heppoisempi laskutuntuma. Kingpin iskee kevyiden ja patarautaisten välimaastoon. Pehmeällä laskiessä Kingpin käyttäytyi mallikkaasti, eli siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota. Testi jatkui Rukan hoidetuilla rinteillä, aamurapsakalla rinteellä. Taitotasooni nähden vauhdikas rinnehurjastelu ei antanut viitteitä siitä, että side millään tavoin antaisi periksi. Pieni varaus kuitenkin, sillä siteessä on liikkuvia osia ja nyt testissä oli käytännössä paketista otetut välineet. Käyttökilometrien myötä väljyyttä voi ilmaantua, vaikka mikään ei siihen viitannutkaan.
Samalla myös vakuuttui hiilikuituisten suksien suorituskyvystä. Kovassakin vauhdissa ne käyttäytyivät loogisesti, kuitenkin reagoiden eloisasti rinteen muotoihin. Hämmennys oli päällimäinen tunne, sillä ennakkoluulot saivat huutia. Eihän näiden pitänyt näin hyvin toimia!
Testi tehtiin Rukalla huhtikuussa 2015. Valtavaaran reissulla oli mukana myös Jallu-koira, joka ei apuvälineitä tarvinnut lumella liikkumiseen. Herra painoi pitkin puskia lumipallojen perässä viitapirun lailla sen parisen tuntia kun me kilkuttelimme mäkiä ylös ja alas. Hienoa rinneseuraa, kun kaikki oli kokoajan vaan niin pirun kivaa! 
