Sierra Nevada
Maaliskuussa Malagan lentoketällä suksipussia odotellessa olo on vähän absurdi. Golf- ja uimavarusteita laukkuhihnalta keräilevien seassa fiilis on kuin Loma-elokuvan Pankkivirkailija Aimo Niemellä (Antti Litja), joka ajatui Alppien hiihtomatkan sijaan Rodoksen rantalomalle.
Lämpimästä illasta kyyti Sierra Nevadaan löytyy helposti ja matka taittuu Espanjan aurinkorannikkoa pitkin vievää moottoritietä jouhevasti. Grenadan kaupungin jälkeen alkaa nousu ylös vuorille. Vajaan kolmen tunnin matkan jälkeen päästään perille ja silmien eteen avatuu vasta viimeisten kilometrien aikana lunta. Matkan aikana nousua on kertynyt yli 2000 metriä, joten ilma tuntuu todella erilaiselta kuin Malagan lentoasemalla. Mittari näyttää alkuyöstä -4°.
Aamupalalla, joka oli huomattavan runsas, huomio kiinnittyi ihmisten poikkeaviin pandoihin. Iho oli monella kirkuvan punainen, jonka vierellä lasien peittämä iho hohkasi valkeuttaan. Päiväntasaajan läheisyys sekä korkea ilmanala tekevät nopeasti tuhojaan varomattoman laskijan iholla.
Aamupalakattausta
Pilvien yläpuolella
Näkymä Afrikkaan
Sierra Nevadan kylä on jyrkälle vuorenreunalle rakennettu, joten liki kaikkialle kulkeminen vaatii vertikaalista ponnistelua. Siten myös rakennukset on suunniteltu kullekin tontille sopivaksi ja siten hyvin mielenkiintoisia silmäillä.
Sierra Nevadan rinteet ovat puurajan yläpuolella ja siten myös erittäin tuuliherkät. Usein tuuli puhaltaa etelästä tuoden Saharan hienoa hiekkaa tuomisina Afrikan puolelta. Hiekka värjää lumen kullan väriseksi. Tuuli pysäyttää usein osan hisseistä, suunnasta riippuen kuinka monta ja mistä kohtaa keskusta.Parkit ovat varovastikin arvioituna hyviä ja niiden kunto ainakin vierailun aikana erinomainen. Sierra Nevadassa käydään vuosittain freestylen arvokisoja, joten senkin vuoksi niihin panostetaan paljon. Parkeissa on niiden loisteliaisuudesta huolimatta aika väljää. Espanjalaisten freestylereiden määrä on vielä aika vähäinen.
Ala-asemalla käy melkoinen kuhina. Espanjalaiset koululaisryhmät täyttävät hissien liepeet ja heidän käyskentelystään näkee, että lumi on heille vieras alusta. Hissijono on mallia kaaos, mutta ylös päästyä havaitsee, että kylän ulkopuolella olevien hissien luona ei jonoja ole. Reuna-alueilla on nautittavia punaisia rinteitä vauhdikkaaseen laskemiseen. Varuillaan pitää kuitenkin olla, sillä koskaan ei voi tietää, missä yllättävä rinnehortoilija laskee, seisoo tai keräilee varusteitaan.
Hyvällä säällä voi nähdä Afrikkaan saakka. Vaikka päiväntasaaja ei ole kaukana, rinteillä lasketaan touko-kesäkuun vaihteeseen asti. Auringon lämmön johdosta Sierra Nevadassa pääsee erittäin harvoin turvallisesti laskemaan hoidettujen rinteiden ulkopuolella.Ja mikäli rinnepäivän sijaan halajaa välimereen uimaan, lähimmälle rannalle on reilun puolen tunnin matka. Surffiaalloille pääsee kuulemma parissa tunnissa.
Himohiihtäjälle Sierra Nevada antaa kivan rinnepäivän tai kaksi. Aurinkorannikon lomalla mukavan lisämausteen. Vuokraamoja oli useita, joten käypäiset vermeet löytyy, mikäli omia ei halua palmujen lomasssa roijata. Maisemat ja tunnelma ovat ainutlaatuiset, joten paikka on ehdottomasti vierailun väärti. Syöminen ja juominen on halpaa ja maut on kohdallaan. Sierra Nevadassa voikin hyvällä syyllä nauttia pitkistä lounaista sekä aikaisesta after skistä. Niiden välillä käydä myös laskemassa ja katsomassa Afrikkaan.
Puolipakollinen kulttuurikohde on vuoren juurella sijaitsevan Granadan kaupungissa sijaitseva vanha muslimikaupunki Alhambra. Vierailuun kannattaa panostaa sen verran, että ottaa oppaan kierrokselle tai ainakin opaskirjan. Paikka on täynnä hienoja tarinoita niin kulttuurista kuin teknisistä keksinnöistä. Alhambrassa hurahtaa puoli päivää kuin siivillä.
