Touring-hiihto on tehnyt tuloaan Keski-Euroopassa jo jonkun vuoden. Suuret välinevalmistajat ovat myös heränneet tähän lumiliikunnan muotoon, jonka tyypillisimpiä harrastajia ovat kesäisin maantiepyöräilyä harrastavat himokuntoilijat. Suurten merkkien mukaanlähtö touringin buumiin nostaa lajin näkyvyyden uudelle tasolle. Helmikuussa Munhenin urheilukauppojen näyttävimmät alueet oli varattu touring-varusteille.
Atomic on myös hypännyt touringmarkkinoille täysin palkein. Suksia, sauvoja, kypärä, vaatteita, pin-side sekä muita oheisvarusteita on tuotu tyrkylle touringin taitajille. Kiinnostavin tarjokkaista on uusi Backland mono, jonka keveyden ja jäykkyyden salaisuus on hiilikuitu. Monon paino keikkuu koosta riippuen kilon molemmin puolin.
Monon testi tapahtui huhtikuussa 2015 Åressa. Paketista jalkaan tungetut monot tuntuivat aluksi kapean lestinsä vuoksi todella epämiellyttäviltä. Toisaalta myös hämmästyttävän kevyiltä. Backlandit ovat lämpömuokattavat, joten jalan muodoille on saatavilla lisätilaa muutamia millejä.
Soljet ovat suurikokoiset ja siten helpot käyttää myös hanskat kädessä. Mikäli jalkapöytää kiristävän soljen vaijeri irtoaa uristaan, sen takaisin laitto vaatii paljaita käsiä.
Vibram-kumiset pohjat ovat miellyttävät kävellä kovalla alustalla ja yllätävänkin pitävät myös pintajäätyneellä lumella.
Varren vapautin on myös helppo käyttää ja vakuuttavan yksinkertainen toimintamekanisti antaa luottoa myös sen toimintavarmuuteen.
Vapautettuaan varren liikerata on hyvin laaja. Muutaman lisäasteen liikkuvuuta tai lisämukavuutta saa irroittamalla etuläpän. Sen irti ottaminen ja eritoten takaisin laittaminen, vaatii ainakin uudesta monosta muutaman voimasanan sekä kynegologin sorminäppäryyden. Toisaalta irroittamiseen en kokenut testireissulla tarvetta.
Backalandien kanssa oli sujuvaa myös oheiskäyskentely lumella ja kivellä, esimerkiksi skinejä kiinnittäessä tai taukoa törmällä pidettäessä.
Alamäkeen lähtiessä monojen, ja myös koko touring-setin, heikkoudet paljastuvat. Laskiessa lyhyet varret eivät anna tukea normaalin monon tavoin. Keveiden välineiden kanssa laskeminen tuntui huteralta niin pehmeällä kuin kovallakin lumella. Käännöksiin pitää todella keskittyä, että kuormittaa suksea oikean määrään, kulloisessakin lumiolosuhteessa.
Mono kerrotaan suunnitellun 80% ylämäki, 20% laskemis käyttöön, joka vastaa hyvin testituntemuksiani. Hiilikuiturakenne tekee monosta laskiessa riittävän jäykän, joten siltä osin se vastasi hyvin mainospuheisiin.
Mono on suunniteltu vain pin-siteisiin. Marker Kingpin-siteitä varten on Markerin toimesta tehty kantaan lisärauta, jonka toimivuutta Atomic ei takaa.
Rehellisyyden nimissä, reissun parhaimpiin lukeutuva hetki oli, kun sai avata soljet sekä nauttia after oluen. Hieno päivä vuorella olut tuntui todella ansaitulta, eritoten monon laskuasennossa tuoman kivunkin johdosta. Hetken nautinnollisuutta olisi vähentänyt, mikäli monot olisi muokattu asianmukaisesti ennen testiä.
Touring-välineistöä olisi kiva kokeilla myös tunturihiihtohengessä, myös pienimmissä mäissä. Etelä- ja Keski-Suomen mäistä voisi löytyä ketterille välineille mainioita takamaastoseikkailuja. Tietysti olettaen, että lunta piisaa. Keski-Eurooppalaiseen tyylin suuren massan kuntoiluvälineiksi Suomessa en usko näiden mittavassa määrin kasvavan. Syynä on vahva maastohiihtokulttuuri ja yhä useammin lumetetut suorituspaikat. Tosin sekin on mainio tapa liikkua lumella.
